Valtuustotyö on muutakin kuin twitternokittelua

Kuuntelin aamulla radiosta Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtajana aloittavan Mari Puoskarin (vihr.) ajatuksia siitä, miten valtuustotyöskentelyä voidaan elävöittää ja tuoda lähemmäs kuntalaisia. Hänen ehdotuksensa on twitter-seinä, johon valtuutetun puhetta kuuntelevat kuntalaiset, niin lehterillä kuin kotitietokoneella valtuustotelevisiota seuraavat voisivat reaaliaikaisesti kommentoida valtuutetun puhetta. Myös valtuutetun olisi mahdollista nähdä tviittaukset puhujapöntön ruudulta.

Puoskari perusteli ehdotusta sillä, että näin yleisö pystyisi paremmin osallistumaan valtuustotyöskentelyyn ja siitä tulisi avoimempaa. Lisäksi hän arveli, että valtuutettujen mielenkiinto valtuustotyöhön säilyisi paremmin. Puoskari toivoi myös enemmän eduskunnan kaltaista debatointia valtuustosaliin, ja tviittaus olisi hänen mielestään omiaan myös herättämään tätä nostetta.

Helsingin uuden valtuustojohtajan tavoite on mitä mainioin. On todella tarpeen tuoda päätöksentekoa lähemmäs kuntalaisia ja avata päätöksenteon kiemuroita kaikille asiasta kiinnostuneille. Helsingissä on tätä tarkoitusta varten jo valtuustotelevisio, jossa suuri yleisö kotisohvillaan voi seurata keskustelua valtuustossa (samoin voivat tehdä hesalaiset valtuutetut valtuuston kuppilassa). Vantaallakin tv-lähetykset alkavat toivottavasti jo tänä keväänä, kun uuden valtuustosalin tekniikka on saatu valmiiksi ja sisäänajetuksi.

Pelkään kuitenkin sitä, että twitter-seinä on omiaan viemään keskustelun valtuustossa entistä enemmän median määrittelemään suuntaan. Mediaseksikkäistä aiheista käytäisiin vilkasta keskustelua, mutta muista tärkeistä aiheista ei enää viitsittäisi/jaksettaisi/ehdittäisi keskustella. Valtuutetut alkaisivat kisata siitä, millä pääsevät useammin tviittauksiin mukaan.

Päivittäin jopa moneen kertaan vaihtuvan uutisaineiston pitää olla suurta yleisöä kiinnostavaa. Valtuustossa käsiteltävät tärkeimmät asiat, valtuuston strateginen johtamistyö, on harvoin mediaseksikästä, vaikka sen soisi sitä olevan. Kun Vantaan valtuusto käsitteli maapoliittisia linjanvetoja viimeisessä kokouksessaan joulukuussa 2012, olin ainoa puhuja aiheesta, joka on kuitenkin kasvavassa kaupungissa elintärkeä ja jonka linjaukset muuttuvat maapoliittisen asiakirjan myötä huomattavasti totutusta.

Media  haluaa viedä ja me valtuutetut annamme sen viedä tai sitten me linjaamme toisin.Itse haluan tulevallakin valtuustokaudella keskittyä kaupungin kehittämisen ja kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta keskeisiin asioihin, pitkäjänteisesti ja rakentavasti. Haluan puheissani kertoa, miten viitoittaisin tien ja millaisena näen tulevaisuuden. Twitternokittelu ei ole minun heiniäni, vaikka twittertili se on minullakin, #twitter.com/KatiTyystjarvi

Naisia vesialalla

Kansainvälinen vesialan järjestön IWA:n kongressissa Busanissa, Etelä-Koreassa on keskusteltu naisten roolista vesialalla. Hyvä niin, sen verran miesvaltainen ala on, jäsenistä 77 % on miehiä. Monissa täällä järjestetyistä sessioissa (joita on muuten rinnakkain vähintään 17) kaikki puhujat ovat miehiä, samoin kaikki kommentoijat, joten naisten ääntä kaivataan mukaan keskusteluun.

IWA siis haluaa rohkaista naisia mukaan vesialalle. Tämän vuoksi IWA luovutti Women in Water -palkinnon avajaistilaisuudessa. Palkinnon sai srilankalainen Kusum Athukorala. Hän on monipuolinen tutkija ja kansainvälisesti tunnustettu spesialisti. Harmaapukuiset herrat luovuttivat palkinnon Kusumille, ja myös suomalaisdelegaatiomme onnitteli häntä.

HSY:n hallituksen puheenjohtaja Hannele Luukkainen ja Women in Water -palkinnon voittanut Kusum Athukorala IWAn kokouksessa Busanissa Etelä-Koreassa.

Tänä vuonna myös nuoren vesialan tutkijan palkinnon sai nainen, Malesiasta kotoisin oleva Norhayati Abdullah. Hän sai palkinnon, vaikka onkin nainen, kuten harmaapukuinen palkinnon myöntäjä lipsautti:) Kuvassa Norhayati Abdullahia onnittelee lisäkseni myös Aija Jantunen Kemirasta.

Kyllä meillä Suomessakin löytyy naisilta osaamista, vaikka kukaan delegaatioomme kuuluvista osaavista naisista ei haluakaan itseään tituleerattavan ensi sijaisesti naiseksi, vaan tietenkin ammattilaiseksi. Tällaisissa konferensseissa on tietenkin tärkeää tuoda omaa työtään ja osaamistaan esille. Helsingin seudun ympäristöpalvelut kuntayhtymän hallituksen jäsenenä oli ilo kuunnella HSY:n jätevedenpuhdistuksen vs. osastonjohtaja Mari Heinosen esitystä tiistaina 18.9. Heinonen kertoi hälytysjärjestelmästä, jolla jätevedenpuhdistuslaitoksella on saadaan ennustustietoa tulevista rankkasateista ja pystytään ennusteiden perusteella vähentämään vettä tunneleissa, jotta niihin mahtuu tarpeeksi sadevettä. Keskustelussa joku ehdotti, että eikö saman asian voisi katsoa ikkunasta? Kokemuksesta tiedän, että sademäärän arvioiminen on yllättävän vaikeaa. Minulla on pihalla sadevesimittari ja sen vuoksi tiedän, että joskus voi sataa koko päivän, mutta silti mittarin pohjalle kertyy vain muutamia millejä, kun taas lyhytaikainen rankkasade saa kerrytettyä useita millejä, jopa kymmeniä. Sitä paitsi ainakin HSY:n tunneleita tarkkailevat työskentelevät käsittääkseni maan alla, johon ei edes näy, sataako ulkona.

Tässä Mari Heinonen puhumassa.

Heinosella oli esitys myös posterisessiossa, kuten kuvasta näkyy. Eikä tämä vielä tässä: Marin posteri voitti parhaan posterin palkinnon! Hyvä Mari! ja onnittelut myös muille posterissa mukana olleille!

Kuvassa Heinonen keskustelemassa Doug Lumley Göteborgin vesilaitoksen edustajan kanssa.

Korealaisessa turistibussissa

Maailmanlaajuinen vesialan kongressi alkoi sunnuntai-iltana 16.9.2012 Busanissa, Etelä-Koreassa. Ehdin käydä kollegoiden kanssa tutustumassa muutamiin historiallisiin kohteisiin Busanin lähellä.

Haudoissa oli arkun pohjalla rautalevyjä (kuvassa), jotka olivat rauta-aihioita, haudoissa sidottu kiinni toisiinsa. Rauta oli arvokasta, ja sen vuoksi sitä laitettiin hautoihin osoittamaan vainajan mahtia ja vaurautta.

 Sää oli lähestyvän taifuunin vuoksi erittäin sateinen ja tuulinen. Harmittikin kovasti, koska emme päässeet kävelemään muinaisten kuninkaiden hautakukkuloille Bokcheonissa, noin parikymmentä kilometriä rannikolta sisämaahan päin. Haudat on löydetty vasta 1969. Haudat ovat vuosilta 400-600 jälkeen ajanlaskumme ajan. 

Myös käynnistä Beomeosa-temppelissä olisi taatusti nauttinut vielä enemmän, elleivät jalat olisi koko ajan olleet märkiä ja sateenvarjo silmien edessä:) Temppeli on hienoimpia urbaaneja buddalaistemppeleitä Koreassa. Kannattaa katsoa siitä tehtyä virtuaalisivustoa, siellä paistaa aurinko:)

Matkalla temppeliin voi ihailla mm. bambua kasvavia rinteitä sekä pilvipeitteisiä kukkoloita.

Temppelissä on paljon rakennuksia ja hienoja yksityiskohtia. Kuten kuvasta näkyy, myös uutta rakennetaan edelleen. Temppeli on peräisin 600-luvun loppupuolelta.

Vesi on yhteinen asiamme

Kansainvälisen vesialan järjestön IWA:n kongressi on juuri alkanut Busanissa, Etelä-Koreassa. Kongressin ansiota tai ei, Tyyneltä mereltä Japanin eteläkärjen yli matkannut Sanba-niminen taifuuni on tuonut parin päivän ajan vettä taivaalta ja komeita aaltoja rannalla, hurjasta tuulesta puhumattakaan (katso youtubista video pienen ihmisen kävelystä vastatuuleen Busanissa maanantaiaamuna 17.9.2012).

Maailman päättäjien keskuudessa vesi on luokiteltu tärkeimmiksi huolenaiheeksi. Tämä kävi ilmi, kun kävin kuuntelemassa professori Pavel Kabatia IIASA-tutkimuslaitoksesta.  Ongelmat ovat moninaiset, mutta riittää, kun muistaa, että miljardi ihmistä kärsii puhtaan juomaveden puutteesta ja 2,4 miljardia ihmistä ei voi käyttää hygieenistä vessaa. Lisää globaaleja huolenaiheita ovat veden kulutuksen kasvu erityisesti Aasian maissa, raakaveden suolapitoisuuden kasvu ja suurten rannikkokaupunkien räjähdysmäinen lisääntyminen kaikkialla maailmassa.

Professori Kabatin mukaan päättäjillä pitää olla visio, vasta sitten voimme edetä oikeaan suuntaan. Visioni on, että maailmassa jokaisella on oikeus puhtaaseen veteen ja hygieniaan. Meillä ei ole varaa olla olla tarjoamatta tätä kaikille maailman ihmisille.

Kati verkostoitumassa vesialan ammattilaisten kanssa.Keskellä on Norhayati Abdullah, joka voitti nuoren vesiasiantuntijan tittelin. Oikealla on Aija Jantunen Kemirasta.

Korealaisessa kalaravintolassa

Vesialan kongressissa (IWAn konferenssi Busanissa, Etelä-Koreassa)  kun ollaan, piti heti tulla kalaravintolaan.

 Alku vaikutti hieman tuskaiselta: pienessä vihkossa oli korean kieltä ja muutama kuva. Joukkomme ei oikein tiennyt mitä tilata ja erityisesti, miten paljon, mutta kaikkea tuli, ja erityisen paljon kaikkea:) Tarjoilija meinasi jo hikeentyä meihin, mutta sitten kun saimme tilauksen tehtyä, alkoi tapahtua.

Tässä ovat alkupalat. Teräksiset syömäpuikot ovat jonkin verran vaikeammat käyttää kuin puiset, kaikki tahtoo livetä puikoista:)

Puheenjohtajan seurassa.

Tarjoilija perkasi äyriäispadan meille valmiiksi, samoin alla olevassa kuvassa jättiravut.

Keittiössä riitti touhua!

Matkalla Busaniin

Maailman vesialan kongressi järjestetään kahden vuoden välein, tällä kertaa Busanissa Etelä-Koreassa. Helsingin seudun ympäristöpalvelut on mukana sekä asiantuntijoiden että meidän hallinnon jäsenten voimin. Minullehan tämä sopii, kun olen koulutukseltani limnologi ja vesialaa tunnen sen kautta.

Junasta ei kauhean hohdokkaita kuvia saa, varsinkin kun junavaunun näytön mukaan vauhti oli yleensä välillä 250-300 km tunnissa.

Maisemia hallitsevat jyrkkäreunaiset kukkulat. Pilvistä on, mutta lämmintä.

Säätiedotus lupasi tuulta ja sadetta, mutta eipä vielä kertonut, että odotettavissa on myös taifuuni Sanba.

Vantaan perinteiset keskustat ovat eläviä kyliä

Hakunila on mainio esimerkki Vantaan perinteisistä lähiökeskustoista. Keskustat on pidettävä siisteinä ja hyvässä kunnossa. Silloin niissä viihtyvät niin asukkaat kuin yrityksetkin.

Vanhojen keskustoja ei saa näivettää palveluitten keskittämisellä isoihin keskuksiin. Olen ollut mukana keräämässä nimiä Hakunilan postin puolesta. Näyttää siltä, että olemme saaneet ainakin aikalisän: posti toimii edelleenkin Hakunilassa ja palvelu pelaa!

Yhteisöllisyys on arkipäivää Hakunilan kaltaisissa vanhoissa keskustoissa. Vantaan kaupungin on tuettava yhteisöllisyyttä tarjoamalla alueella toimiville seuroille kokoontumistiloja. Yhteiset kaupunginosapäivät ovat erinomainen tapa järjestöille esittäytyä.

Hakunila-päivää vietettiin lauantaina 8.9. perinteiseen tapaan. Alla päivän kuvasatoa.

Kati itse Vasemmistoliiton teltalla, kopassa nessupaketteja, kuinkas muuten:)

Paljon oli väkeä liikkeellä!

Hakunila-seuran puheenjohtaja Taisto Mäntynen avasi tilaisuuden, vieressä päiviin vakiona kuuluva Auringonnousu-orkesteri.

Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Antti Lindtman puhui kauniita sanoja yhteisöllisyydestä.

Kansanedustaja Anna Kontula vieraili teltallamme ja myös Hakunilan kirjastossa kertomassa uudesta kirjastaan. Tässä hän jututtaa pinskujen puuhamiestä Ismo Haapalaa ja puuhanaista Satu Tuppuraista.

Hakunila-Länsimäki työttömät ry:n soppatirehtööri Jussi Elo varmisteli, että hernerokka oli kypsää. Oli, ja kyllä maittoi!

Mauno Rantala ja Honkos-Antti esitejaossa.

Välillä pistettiin tanssiksi. Teltan alla Vasemmistoliiton Itä-Vantaan osaston puheenjothaja Pertti Oksman.

Hakunilan Nutalla pohdittiin, miten Hakunilaa pitäisi kehittää.

Iloisella mielellä kaiken päivää!